KKO:2000:104
- Asiasanat
- Tuomari, Esteellisyys
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H98/171
- Taltio
- 2399
- Esittelypäivä
Käräjätuomari oli vahingonkorvausjutun ollessa valmisteltavana hylännyt kantajan esittämän takavarikkohakemuksen ja sen jälkeen osallistunut pääasian ratkaisemiseen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla käräjätuomaria ei pidetty esteellisenä käsittelemään ja ratkaisemaan viimeksi mainittua asiaa. (Ään.)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n X:ää vastaan 5.10.1995 vireille paneman vahingonkorvausjutun ollessa Helsingin käräjäoikeuden valmisteltavana käräjäoikeus hylkäsi 3.6.1996 antamallaan päätöksellä A:n 1.2.1996 tekemän hakemuksen X:n omaisuuden panemisesta takavarikkoon. Käräjäoikeus lausui perusteluinaan: "Ottaen huomioon, mitä X:n oikeuteen toimittamissa asiantuntijalausunnoissa on esitetty A:n kanteen tarkoittaman vaatimuksen perusteista, ei A nyt käsillä olevassa takavarikkohakemusmenettelyssä ole saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla todennäköiseksi, että hänellä olisi X:ltä kanteessa tarkoitettu sopimussuhteeseen perustuva vahingonkorvaussaatava." Päätöksen selostus asiasta -osassa käräjäoikeus totesi, että A oli vaatinut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:n nojalla vapauttamistaan vakuuden asettamisvelvollisuudesta, ja asiantuntijalausunnoissa katsotun, ettei kannevaatimuksille ollut esitetty mitään selvää oikeusperustetta ja että pesänjakajan ja asiamiehen vastuun toteuttamiselle määrätty moiteaika oli umpeutunut.
Helsingin hovioikeus lausui A:n valituksen johdosta antamassaan päätöksessä, että vahingonkorvausasiassa oli annettavissa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittama ratkaisu, ja että A oli siten saattanut todennäköiseksi, että hänellä oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n tarkoittamat saatavat X:ltä. Takavarikon edellytykset olivat siten olemassa. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi X:n omaisuutta pantavaksi takavarikkoon A:n saamisen turvaamiseksi. Samalla hovioikeus kuitenkin totesi, ettei A:n saatavia X:ltä voitu asiakirjojen perusteella pitää ilmeisen perusteltuina, ja hylkäsi tämän vaatimuksen vapauttaa velvollisuudesta asettaa vakuus.
Kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa pidetyn pääkäsittelyn jälkeen antamallaan tuomiolla käräjäoikeus hylkäsi kanteen lausuen, ettei A ollut näyttänyt antaneensa X:lle tuomiossa yksilöidyn toimeksiannon lisäksi muita toimiohjeita, ja että kanne oli kauppakaaren 18 luvun 9§:n vanhentumisaika huomioon ottaen nostettu myöhään. Hovioikeus, jonne A valitti vaatien ensisijaisesti käräjätuomarin esteellisyyden vuoksi jutun palauttamista käräjäoikeuteen, hylkäsi väitteen ja pysytti käräjäoikeuden tuomion. Korkein oikeus ei ole myöntänyt valituslupaa hovioikeuden tuomioon.
Pääasian ratkaisemiseen ovat osallistuneet käräjäoikeudessa muun muassa asian valmistellut ja turvaamistoimihakemuksen ratkaissut käräjätuomari B sekä hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset W ja Z, joista Z oli W:n aviopuolison hovioikeudenneuvos Y:n ohella osallistunut myös turvaamistoimiasian käsittelyyn.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A vaati Korkeimman oikeuden päätöksen purkamista oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla ja hovioikeuden tuomion poistamista saman luvun 1§:n 1 momentin 1 kohdan nojalla sekä asian palauttamista käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Viimeksi mainitulta osin hakemus perustui siihen, että käräjätuomari B ja hovioikeuden jäsenet W ja Z olivat olleet esteellisiä osallistumaan pääasian käsittelyyn, paitsi otettuaan takavarikkoasiassa kantaa kannevaatimuksen perusteisiin myös jouduttuaan ottamaan kantaa tältä osin tehtyihin ristiriitaisiin päätöksiin sekä Z lisäksi A:n valituksessa esitettyihin B:tä koskeneisiin esteellisyysväitteisiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Välitoimenpiteet
Käräjätuomari B antoi hakemuksen johdosta pyydetyn selityksen ja A selityksen johdosta pyydetyn lausuman.
X antoi pyydetyn vastauksen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Hylätessään A:n hakemuksen saada valituslupa hovioikeuden tuomioon vahingonkorvausta koskevassa asiassa Korkein oikeus on voimassa olevan lain mukaisesti tutkinut ainoastaan, ovatko laissa säädetyt perusteet valitusluvan myöntämiselle olleet olemassa, ja antanut ratkaisun valituslupahakemukseen. Korkein oikeus ei ole tällöin ratkaissut sitä riita-asiaa, jossa hovioikeus on antanut tuomionsa ja joka asia näin ollen on jäänyt hovioikeuden tuomion varaan.
A:n esittämät perusteet eivät ole sellaisia, joiden perusteella Korkeimman oikeuden valituslupahakemuksen hylkäävä päätös olisi lain nojalla purettava.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan henkilö on esteellinen toimimaan tuomarina, jos hän on ollut toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina taikka aikaisemmin päättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa. Se, että pääasian ratkaisemiseen osallistuva tuomari on samassa asteessa aikaisemmin osallistunut pääasiaan liittyvän turvaamistoimihakemuksen käsittelyyn, ei siten oikeudenkäymiskaaren mukaan perusta esteellisyyttä.
Tarkasteltaessa tuomarin esteellisyyttä siltä kannalta, onko tuomioistuimen kokoonpano täyttänyt Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ilmenevät oikeudenmukaiselle käsittelylle asetetut vaatimukset Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että mikään asian käsittelyssä ei viittaa siihen, että käräjätuomarilla tai hovioikeuden jäsenillä olisi ollut henkilökohtaisia ennakkoasenteita asiassa. Kysymys on näin ollen siitä, onko A:lle voinut syntyä perusteltuja epäilyksiä sen suhteen, kykeneekö tuomari ratkaisemaan hänen asiansa puolueettomasti sekä sivuvaikutteista vapaana ja riippumattomana.
Tuomioistuimen puolueettomuutta ei voida katsoa automaattisesti loukkaavan sen, että turvaamistoimiasian käsittelyyn osallistuneet jäsenet ovat mukana pääasiaa ratkaistaessa. Takavarikkohakemuksen johdosta annettu päätös saatavan todennäköisyydestä perustuu tuomioistuimen sille tuossa vaiheessa esitetyn aineiston perusteella tekemään harkintaan, kun taas pääasiaratkaisun perusteena oleva oikeudenkäyntiaineisto esitetään vasta pääkäsittelyssä, jossa myös otetaan vastaan riitaisia seikkoja koskeva näyttö. Tuomioistuin ei ole pääasiassa millään tavalla sidottu turvaamistoimiasiassa tekemäänsä ratkaisuun. Se, että käräjäoikeus on takavarikkoasiassa tekemänsä päätöksen perusteluissa lausunut ottaneensa huomioon asiantuntijalausunnoissa esitetyt kannanotot, ei tarkoita, että se olisi lopullisesti hyväksynyt ne ja ettei A:lla olisi ollut mahdollisuutta valmistelun jatkuessa täsmentää kanneperusteitaan ja pääkäsittelyssä näyttää niitä toteen, samoin kuin selventää sitä, ettei kysymys ollut lausunnossa tarkoitetusta tilityksen moitteesta. Se, että käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla arvioinut hakemuksen tueksi esitettyjä seikkoja ja hylännyt takavarikkohakemuksen, ja hovioikeus taas hyväksynyt sen, ei siten ole voinut olla esteellisyyden perustava kannanotto lopulliseen oikeudenkäyntiaineistoon. Myöskään se, että pääasiassa annetun tuomion lopputulos on ollut käräjäoikeudessa sama ja hovioikeudessa toinen kuin takavarikko- asiassa, taikka se, että hovioikeus on A:n valituksen johdosta ottanut kantaa käräjätuomari B:n esteellisyyteen, ei osoita, että epäily tuomioistuimen puolueettomuudesta olisi perusteltu.
A:n esittämät perusteet eivät siten ole sellaisia, joiden perusteella hakemuksessa tarkoitetut tuomiot olisi lain nojalla poistettava. Näillä perusteilla Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Taipale, Wirilander, Möller, Arponen (eri mieltä) ja Mansikkamäki. Esittelijä Jussi Karttunen (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeussihteeri Karttunen: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan:
Perustelut
Turvaamistoimiasiassa annettu ratkaisu ei yleensä merkitse sellaista ennakkokannanottoa asiaan, että tuomaria olisi siitä syystä pidettävä esteellisenä käsittelemään pääasiaa. Ne kysymykset, joihin tuomari turvaamistoimesta päättäessään joutuu ottamaan kantaa, eivät ole samoja kuin ne, jotka ovat pääasiassa annettavan ratkaisun kannalta merkityksellisiä, minkä lisäksi turvaamistoimiasian ja pääasian näyttökysymykset eroavat toisistaan olennaisesti. Kanteen hyväksyminen edellyttää täyttä näyttöä, kun taas summaarisluontoisesti käsiteltävässä turvaamistoimiasiassa riittää pelkkä todennäköisyysnäyttö. Tuomarin turvaamistoimiasiassa tekemä ratkaisu ja sen perustelut saattavat kuitenkin olla laadultaan sellaiset, että niiden voidaan perustellusti katsoa ilmentävän tuomarilla olevaa ennakkokäsitystä siitä, miten asia on lopullisesti ratkaistava.
Käräjäoikeus on turvaamistoimiasiassa perustellut A:n hakemuksen hylkäämistä sillä, että X:n oikeudelle toimittamien asiantuntijalausuntojen mukaan A:n vahingonkorvausvaateille ei ollut esitetty mitään oikeusperustetta. A oli menettänyt kannevaltansa, koska pesänjakajan ja asiamiehen vastuun toteutumiselle säädetty moiteaika oli jo umpeutunut. Ottaen huomioon, mitä asiantuntijalausunnoissa oli esitetty A:n kanteen tarkoittaman vaatimuksen perusteista, käräjäoikeus on katsonut, että A ei ollut saattanut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla todennäköiseksi, että hänellä olisi X:ltä kanteessa tarkoitettua sopimussuhteeseen perustuvaa vahingonkorvaussaatavaa. Käräjäoikeus on sittemmin hylännyt pääasian liian myöhään nostettuna.
Käräjätuomari B on turvaamistoimiasiassa ottanut kantaa siihen, että A:n kanne on hylättävä liian myöhään nostettuna. Vaikka periaatteessa hän ei olekaan ollut sidottu kyseiseen kannanottoon, on huomattava, että asiaan ei kyseiseltä osin ole liittynyt minkäänlaista vastaisuudessa esitettävästä näytöstä riippuvaa näytön arviointia. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että A:lle on voinut syntyä oikeutettu epäilys siitä, että käräjätuomari B:llä on ollut esteellisyyden perustava ennakkokäsitys siitä, miten pääasia tulee ratkaista, hänen osallistuessaan käräjäoikeuden 29.4.1997 antaman vahingonkorvausta koskevan tuomion tekemiseen.
Käräjätuomari B on siten edellä esitetyn perusteella ollut esteellinen osallistumaan viimeksi mainitun ratkaisun tekemiseen.
Koska A:n hakemus hyväksytään edellä mainitulla perusteella, Korkein oikeus ei anna lausuntoa muilta osin hakemuksesta.
Lainkohta
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 1 § 1 kohta
Päätöslauselma
Helsingin hovioikeuden tuomio 29.1.1998 nro 254 ja Helsingin käräjäoikeuden 1 osaston tuomio 29.4.1997 poistetaan. Asia osoitetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.
Oikeusneuvos Arponen: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Äänestyksen tuloksena velvollisena lausumaan asiasta muutoinkin ilmoitan olevani Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla.